Jos sinäkin etsit kik seuraa, saatat ajatella että siellä on vain nopeita chat-taustoja ja vilkkuvia ilmoituksia. Minäkin ajattelin niin. Silti yksi ilta, kun selasin ryhmiä ja nimimerkkejä, huomasin jääneeni koukkuun keskusteluun jostain yllättävän arkisesta: puusta.
Miksi?
Kik-sovellus on siitä kummallinen, että kynnys aloittaa juttu on matala. Käyttäjänimi riittää, puhelinnumeroa ei tarvitse paljastaa. Se tekee flirttailusta turvallisen tuntuisen ja vähän anonyymin. Kun kynnykset ovat matalat, ihmiset puhuvat enemmän. Sosiaalipsykologit ovat näyttäneet jo vuosikymmeniä sitten, että vähitellen syvenevä itseilmaisu luo läheisyyden tunteen nopeammin kuin lyhyet esittelyt kasvokkain. Siksi kik seura voi olla yllättävän aitoa, vaikka ruutu välissä vähän suodattaakin.
Minun tapauksessani kaikki lähti yhdestä kuvasta. Latasin keskusteluun pienen videon keittiön puulautasesta ja kysyin, pitäisikö se öljytä vai jättää luonnolle. Nimimerkki, joka kuulosti melkein vitsiltä, vastasi ensimmäisenä. Hän kirjoitti, että se ei ole mikä tahansa lautanen, vaan siinä näkyy selvästi höylän jälki, käsin tehty, kaunis. Sanoi, että jos öljyän, valitse lämpimästi auringonkukan siemenöljyyn sekoitettu valkolakka. Sitten hän kysyi hiljaa, koska viimeksi kuuntelin puun ääntä.
Puun ääntä?
Siitä keskustelu räjähti. Yhdessä hetkessä puhuimme puulajeista, seuraavassa liimasaumoista, ja sitten yhtäkkiä siitä miten toisten kanssa puhuminen voi olla kuin työstöä. Ensin karkealla karkeudella, sitten hienommalla. Sama aine, eri taajuus. Ja jossain välissä minä ehdotin kahvia. Hän vastasi, että työpäivä venyy, mutta ehtii kyllä. Kirvesmies, sanoi. Oikea sellainen, ei vain harrastaja.
Sivuhuomio. Tiesitkö, että kirvesmies on pitkään ollut nimenomaan hirsirakentamisen mestari ja että piilukirves on työkalu, jolla hirsiseinästä saadaan se ikoninen aaltoileva pinta? Piilutus on suomea, jota on viety maailmalle näyttelyihin. Triviatieto ehkä, mutta se kertoo olennaisen: käsissä syntyy jälki, joka näkyy vielä vuosikymmenien päästä.
Palataan kik seura -asiaan. Jos mietit, miksi Kik toimii seuran löytämisessä paremmin kuin monet muut, yksi syy on juuri tuo käyttäjänimimalli. Kun puhelinnumero ei ole pöydällä, ihmiset kokeilevat keskusteluita rohkeammin, ja heikko signaali muuttuu usein vahvaksi. Toinen syy on yhteisöt. Löydät helpommin ihmisiä, jotka jo jakavat kiinnostuksenkohteen. Homofilia kuulostaa hienolta, mutta tarkoittaa vain sitä, että samanlaiset hakeutuvat yhteen. Ja kun perusta on valmiiksi yhteinen, tarina lähtee liikkeelle puolestasi.
Me sovimme tapaamisen kahvilaan, joka on kuin lämmin varasto. Hyllyillä on kirjoja, seinillä vanhat höylät. Hän tuli paikalle työtakissa ja kehotti kokeilemaan, tuntuuko kahvilan pöydän reuna sormiin terävältä. Ei tuntunut. Sitten hän kertoi, että oli tehnyt pöydät itse. Ei kehumalla, vaan anteeksipyydellen, kuin vahingossa. Tässä kohtaa nauroin ääneen. En ollut vain löytänyt kik seuraa, olin istunut kirvesmiehen tekemän pöydän ääreen.
Yllättävä käänne tapahtui viiden minuutin päästä. Kahvilan omistaja tuli hätääntyneenä pyytämään apua. Yhden vanhan vitriinin jalka tärisi oudosti ja oven suussa kävi veto. Minä ehdin vain sanoa, että meillä on treffit, kun hän jo rauhoitteli, että tämä hoituu nopeasti. Hän nosti vitriiniä millin, kiilasi puupalikalla ja tasapaino palasi. Omistaja tarjosi meille pullat. Minulle tuli sellainen olo, että olin pyytänyt ensitreffeille Batmanin, joka vain sattui käyttämään puukkoa ja viilaa.
Keskustelu palasi Kik-juuriin. Puhuimme siitä, miten paljon väärinkäsityksiä synnyttää nopea viestinta. Emojit auttavat, mutta eivät pelasta. Hän kertoi, että työmaalla sama sääntö pätee. Jos kysyy liian myöhään, tulee kalliiksi. Jos kysyy ajoissa, säästyy turhalta purkamiselta. Se on hyvä ohje myös kik seura -deittailussa. Kysy suoraan, mutta ystävällisesti. Tsekkaa faktat, ja pidä oma osoitteesi ja tapaamispaikka neutraalina ensimmäisellä kerralla. Yksinkertaista, turvallista, fiksua.
Tässä kohtaa haluan sanoa jotain kylmän järkevää. Kun etsit kik seuraa, pidä mielessä kolme asiaa, jotka eivät ole romanttisia mutta ovat totta. Ensinnäkin, anonymiteetti laskee kynnystä aloittaa, mutta se nostaa kynnystä luottaa, joten siirtyminen videopuheluun ennen tapaamista on käytännöllinen välietappi. Toiseksi, keskustelun rytmi kertoo usein enemmän yhteensopivuudesta kuin profiilikuva. Jos vastausta ei kuulu, älä täytä hiljaisuutta kymmenellä viestillä. Kolmanneksi, yhteinen tekeminen on parempi ensimmäinen tapa kuin pelkkä istuminen. Meidän jälkeen en suostu enää mihinkään, missä ei saa koskea vasaraan, vaikka symbolisesti.
Hänellä oli muuten taskussaan pieni palikka. Sormiliitos, täydellinen ja silti käsin tehty, ilman jigiä. Hän pyöritteli sitä, kun mietti sanojaan. Lopulta antoi sen minulle. En tiennyt, että puupalikka voi tuntua lahjalta, mutta siinä oli kaikki. Kärsivällisyys, mitta, rytmi. Se on nyt minun hyvän onnen kappale. Kun puu napsahtaa kohdalleen, ääni on hiljainen ja varma. Sellainen meidän iltakin oli.
Ja se trivia, jonka lupasin. Kik on syntynyt Kanadassa vuonna 2010, ja sen idea oli alusta asti ristikkäin puhelinvalmistajien kanssa. Viestintä piti saada toimimaan nopeasti eri alustoilla, eikä kenenkään oma numero ollut kynnyskysymys. Käytännön seurauksena nimimerkit ja ryhmähuoneet tekivät sovelluksesta eräänlaisen harrastajien torin. Siksi kik seura tuntuu joskus siltä kuin kävelisi markkinoilla ja pysähtyisi kojulle, joka yllättäen myy juuri sitä, mistä et tiennyt pitäväsi.
Illan lopussa me emme tehneet mitään suurta. Kävelimme tyhjälle työmaalle, johon oli juuri tuotu lautakuorma. Hän antoi minun valita laudan, nosti sen saunalle ja neuvoi, miten sen pinta herää, kun sen pyyhkäisee ensin vedellä ja sitten kuivalla rievulla. Puun syyt kohosivat, kuin pienet viivat iholla. Minä nauroin. Hän katsoi. Kaikki oli äkkiä totta.
Jos siis mietit, voiko kik seura johtaa johonkin oikeaan, vastaan kyllä. Ei siksi, että sovellus tekisi taikoja. Vaan siksi, että siellä on ihmisiä, joilla on intohimo johonkin pieneen ja konkreettiseen. Ja kun intohimo kohtaa uteliaisuuden, siitä syntyy tarina, joka tuntuu käsityöltä. Pieni virhe siellä täällä, mutta kokonaisuus, joka kestää.
Kikissä tavattu kirvesmies opetti minulle yhden tärkeän asian. Ihmiset ovat kuin liitokset. Parhaat sopivat yhteen ilman liikaa puristusta. Ne pitävät, vaikka elämä elää. Sitä minä etsin, kun avaan puhelimen ja kirjoitan hiljaa: hei, onko täällä kik seuraa tänäkin iltana.